Nimikkolähetti Kaija Julkusen terveiset

Mtwaran terveisiä  (05.10.2009)

Täällä helteet sen kun jatkuvat ja sateesta ei ole tietoakaan.

Viime viikolla teimme surveyn eli kartoitettiin terveystarpeita.Meille tuli Dar es Salamista Yliopiston opiskelijoita 6 ja heidän lisäkseen sosiologian tohtori .Omia oli kirkon päätoimistosta perusterv.huollon koordinaattori ja hiippakunnan terv.sihteeri ja mukana olimme Riikan (Gammelin ,Mtwaran työtoveri) ja jonkun kerran oli myöskin lääninrovasti.Meillä oli kysymyslomakkeet joilla kyseltiin talouksien päämiehiltä esim.mitä on sairastettu ja mistä apua sairauksiinsa hakevat,lasten määrä ja sairastamista ja kuolleiden lukumäärää,mistä hakevat talousveden,kauanko hakiessa kuluu aikaa,keitetäänkö vesi vai ei,onko wc ja roskille kuoppaa ja mitä päivittäin syövät ja mitä viljelevät jne.jne.

Tutkimuksen aikana kuultua ja nähtyä..............

Kaikissa 800:ssa taloudessa nähtiin nälkää.Viime vuonna ei ollut satanut ja peltojen sato oli olematon.Joka talossa oli syöty ja syötiin kassavaa ,jos sitäkään oli.Nähtiin lukuisa määrä aliravittuja lapsia ja aikuisia.Nälkä oli syynä siihen ettei ollut voimia kuokkia pelloilla.Peltotilkut olivat myöskin liian pieniä tuottamaan  riitävästi viljaa isoille perheille.Pelloilla kuokkivat parhaastaan naiset.Eräässä kodissa oli 1,5 vuotiaat kaksoset ja painoivat 5,5 kg,äitikin oli ihan riuku.Myöskään tänä vuonna ei ole satanut,joten toiveet paremmasta ovat kovin vähäiset.

Tämän päivän lehdet kirjoittivat,että keskisessä Tanzaniassa jopa yli 300.000 ihmistä näkee nälkää ja toisessa lehdessä kirjoitettiin,että itäisen Afrikan valtioissa mukaan lukien Tanzania 23 milj.ihmistä on vailla riittävää ravintoa.

Tällainen tilanne ja kun se on jatkunut jo toista vuotta on hyvin vaarallinen.Onneksi Tanzaniassa on poliittisesti vakaat olot.Mutta ihmiset olivat kylissä vihaisia valtion johdolle ettei apua ole lähetetty.Mutta Mtwarassa oli tänään kaduilla valtavan suuria ruokarekkoja,toivottavasti saavat viljan pikaisesti kylille.

Toinen suuri riesa oli veden puute.Jopa 5 tuntia kului päivittäin vedenhakuun.Se oli pääasiassa nuorten riskien miesten vastuulla,ei semmosia matkoja huonokuntoiset pysty vesiastioita kantamaan tai pitelemään pyörän tarakoilla.Jotkut joilla ei ollut riskiä miehiä ostivat veden, useimmiten olivat yksin asuvia vanhoja naisia.500 tsh oli pieni viiden litran astia.Sitä säästäen käytettiin niin kauan kun oli taas tarvittavat 500 tsh jostain satu uuden veden hankkimiseen.Koululaisten koulupuvut näyttivat todella nuhjuisilta ja likaisilta.Muutamat naiset kertoivat lähteneensä aamulla varhain vedenhakuun ja olivat metsikössä kuulleet leijonan karjahtelua,naiset olivat juosseet henkensä edestä takaisin kylään ja vesi jäi saamatta.Vain muutamassa taloudessa vesi keitettiin,kun kysyttiin syytä miksi ei keitetty,vastaus oli ”ei vain keitetty”tai sitten oli niin,että ei haluttu keittää koska vesimäärä silloin väheni.Mutta ihmeen vähän raportoitiin ripulia.

Kylillä toimi melko aktiivisesti terveyskomiteat ja jäsenet olivat jalkautuneet kiertämään talosta taloon ja opettamaan wc:n rakentamista.Ensin oli rakennettu malliwc ja sitten kehoitettu jokaista tekemään samoin koteihinsa.Mutta sitten oli jo paljon puutteita roskakuoppien kanssa,ne useimmilta puuttuivat.Kylät olivat kaikenlaisen roskan valtamia erikoisesti muovipullot ja kassit oli viskattu sinne ja tänne -kaikkialle.

Koulunkäynti oli vähäistä vain harvat olivat käyneet peruskoulun jopa nuoria oli runsaasti etteivät olleet koulussa.Useimmat kertoivat, etenkin tytöt ,ettei isä ole antanut mennä kouluun koska tarvitaan kotona työssä.Vain harva muisti  tai tiesi ikänsä.

Hammaslääkäriähän ei ole koko läänissä ja ihmiset kertoivat,että jos hammasta särkee,se poistetaan terv.asemalla muuta hoitoa ei ole.Eräs äiti kertoi,että miehellään oli hammassärky ja meni terv.asemalle sieltä hänet oli lähetetty Mtwaraan sairaalalle ja siellä hän oli kuollut ja vaimolle myöhemmin ilmoitettiin,että mies oli jo haudattukin .Niin hän jäi kuuden lapsen yksinhuoltajaksi.

Silmäsairaita loputtomasti,hiekka,pöly ja lika olivat monen sairauden takana.

Pääasiassa kylissä asui islaminuskoisia. Eräässä kodissa oli valtava huuto ja mekastus kun kyselin syytä, kerrottiin että vaimon päähän oli mennyt saatana ja sitä ajettiin nyt pois.

Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja ottivat tervetulleesti vastaan.Ja puutteesta huolimatta usein tuotiin kyselijälle pala kassavaa syötäväksi.

Kylläpä on nyt miettimistä mitä tehdään ensiksi ja mitä sitten............ja mistä rahat.

Tulevana viikonvaihteena lähden Riikan kanssa hakemaan uutta autoa joka on ilmoitettu saapuneeksi Dar es salamiin.Meillä on mukana neljä lasta äiteineen ,kolmella lapsella on kampurajalat ja yksi pikku tyttö on puolisokea.Suurena toiveena on,että saisimme jotain apua jaloille vaikkapa erikoiskengät ja että pikku tyttö saisi vaikkapa leikkauksen avulla näkönsä paranemaan.Joukossa on toisluokkalainen Andrea,reipas poika joka kyseli,miksi hänen jalat ovat toisenlaiset kuin muiden ja voisiko niitä jotenkin korjata,kun hän haluaisi niin mielellään pelata jalkapalloa.Kun istuttiin kirkossa Andrea lauloi niin onnellisen näköisenä jalkojaan heilutellen ja käsillä tahtiä lyöden ”Yesu ni furaha yangu”Jeesus on minun iloni.Pieni poika oli itseasiassa rikas poika,hänellä oli KAIKKI,Jeesus oli hänen ilonsa.

Tälläisia kylien ja niissä asuvien ihmisten kuulumisia tällä kertaa.

Lämpimin terveisin, Kaija

+ + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + +

Mtwara 25.11.2009

Todella LÄMMIN tervehdys Mtwarasta.Mittari tuossa ulkoterassilla näytti +50,tosin tuohon aurinko paistaa täydeltä terältä mutta tuskin kovin paljon alempi olisi varjossakaan.Mutta onnekkaampaa on olla +50 lämmössä kuin samanverran miinusasteita,kuten läheteillä Mongoliassa talvisaikaan.

Kuten viime kirjeessäni kerroin,teimme terveystarpeita kartoittavaa tutkimusta ja nyt odottelemme analyysin valmistumista,joka pitäisi olla lupauksen mukaan valmiina näihi n aikoihin.Kirjoitin siitäkin,miten ihmiset olivat nälissään ja janoissaan ja että malaria oli sairaus,jota usein sairastettiin ja lisäksi erilaiset silmäsairaudet.Kysymyslomakkeessa oli myös kysymys mielenterveyteen liittyen mutta niistä ei kerrottu juuri lainkaan tai perin harvoin vastattiin myöntävästi.Usein vastattiin,että onhan sitä päänsärkyä tai voimattomuutta ollut.

MUTTA tämä jo sinällään kertoo vuosikymmeniä laiminlyödystä terveysongelmasta.Mielensairaus koetaan suurena häpeänä,josta on vaiettu.Onneksi viime vuosina lukuisissa kehitysmaiden terveyttä koskevissa tutkimuksissa tämä ongelma on nostettu esille.Usein me länsimaalaiset ajattelemme sitä myöskin vain meidän omana ongelmana,koska elämämme on kovin hektistä.Ja luulemme,että koska afrikkalaiset elävät yhteisöllisesti ja elämäntapakin saattaa olla vähemmän kuormittava,he eivät kärsi tällaisesta ongelmasta.Kuitenkin nälkä,jano,köyhyys,sairaudet ja muut vastoinkäymiset saattavat olla ylivoimaisia näille suojamekanismeille.Ja tuloksena saattaa olla masennusta ja ahdistusta.On myöskin niin,että arkielämä saattaa olla paljon vaativampaa täällä kuin esim.Suomessa,etenkin naisille,jotka joutuvat ruokkimaan suuren lapsikatraan mutta joilla ei ole edes vettä (juosevasta puhumattakaan)ja joilla ei ole rahaa ruokaan ja aviomies saattaa olla kaukana toisella paikkakunnalla töissä tai jättänyt perheensä tai kuollut.

Samaa meillä on se,että köyhyys kaikkialla maapalollamme altistaa mielenterveysongelmille,niin rikkaita kuin köyhiä.Köyhyys on paitsi syy ,myös seuraus.

Mielenterveyden horjumisella on laajoja sosiaalisia vaikutuksia ja on ihme,miten vähän siihen on kiinnitetty huomiota esim.YK:n vuosituhattavoitteissa vaaaditaan köyhyyden poistamista,äitien terveyden parantamista ja taistelua hiv/aidsia vastaan.Näillä kaikilla on yhteys mielenterveyteen.

Me lähetitkin usein kerromme ”köyhistä mutta onnellisista”ihmisistä.Näinkin voi olla/on mutta kuvan takaa saattaa löytyä muutakin.On hyvä heilutella myyttiä,mielenterveys on luksustuote köyhien terveyden asialistalla.

Viime viikon olimme (lääninrovasti,työtoverini Riikka ja minä)koko viikon seurakuntakierroksella.

Eri puolille seurakuntiin perustettiin diakonia-ja terveysjohtokuntia ja samalla kerrottiin ja pohdittiin yhdessä,mitä on diakonia ja miten voisi toimia kylän terveyden edistämiseksi.Innostus oli yllättävää ja jäseniä oli tarjolla enemmän kuin oli mahdollista sovittaa yhteen toimikuntaan.On ihan ihmeellistä,miten aktiivisia ovat maallikot.Eräässäkin seurakunnassa ei ollut yhtään työntekijää vaan maallikot pyörittivät koko toiminnan.Ja ihmeellisintä on se,että mukana on paljon nuoria ja nuoria miehiä.Tietysti todellisuus on myöskin niin,että täällä elinikä on alhainen,70-vuotiaat ja siitä ylöspäin ovat harvinaisia.Lienee myöskin niin,että ihmisille sydämiin on kirkastunut evankeliumi ja sitä halutaan olla jakamassa ja viemässä eteenpäin.Eli sanoma on tärkeä.

Täällä ei näy tai kuulu missään,että alamme lähestyä Joulua.Ei ole joulukatujen avauksia tai muita juhlia.Sitten tietysti lähempänä juhlaa seurakunnassa valmistaudutaan Jouluun.Mielenkiintoista millaista se on Mtwarassa.

Toivon TEILLE kaikille rauhaisaa joulujuhlan odotusta ja valmistelua.

Runsain terv.kaija