Share |

Jumalan verkot

"Lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket"

Lähetystyö on seurakunnan tehtävä, joka perustuu Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20)

Lähetyksen tärkein tehtävä on viestin vieminen Jumalan rakkaudesta ja Vapahtajasta, joka kutsuu yhteyteensä kaikkia. Ihmisten kokonaisvaltainen auttaminen on osa tätä viestiä, mikä näkyi myös Jeesuksen antamassa esimerkissä. Käytännössä seurakuntien toteuttamaan lähetystyöhön kuuluu hengellisen työn lisäksi oikeudenmukaisuuden puolesta puhuminen ja resurssien jakaminen toisten kristittyjen kanssa sekä kotimaassa että maailmalla.

Ulkomailla tapahtuvassa lähetystyössä Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat toimivat yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöjen kanssa. Yleinen toimintamuoto on seurakuntien ns. nimikkotoiminta. Nimikkolähetteinä voi olla pappien ja muiden kirkollisen koulutuksen saaneiden lisäksi monien muiden alojen ammattilaisia. Nimikkolähettien työn lähtökohtana on kristillinen lähimmäisenrakkaus, halu lähteä auttamaan muita.

Lähetystyö tapahtuu "kaikkialta kaikkialle"

Tämän päivän lähetystyö tapahtuu "kaikkialta kaikkialle". Esimerkiksi afrikkalaisilla ja aasialaisilla kirkoilla on paljon annettavaa meille suomalaisille. Yhteistyössä hakeudutaan myös uusien ihmisryhmien keskuuteen ja uusille alueille. Tämä näkyy kehityksenä kohti uudenlaista, kokonaisvaltaisempaa ja molemmin puolin aktiivista yhteistyötä.

Lähetystyöllä on ollut suuri merkitys kotimaassa kansainvälisyyden tuntemisen edistäjänä. Suomalainen arkitodellisuus on laajentunut eri maanosista tulleiden uutisten myötä ja vastuu kaukana olevista lähimmäisistä on kasvanut. Lähetystyöllä on ollut kirkossa tärkeä asema myös puhuttaessa globaaleista ongelmista. Eri puolilla maailmaa olleiden työntekijöiden kautta on saatu tietoa kansainvälisistä tilanteista ja kriiseistä, niistäkin joihin media ei ole uutisoinnissaan tarttunut.

Kuule, Isä taivaan pyyntö tää: Auta ettei kukaan yksin jää. Katso Isä, lasta kärsivää. Siunaa koko maailmaa.
Näet Isä taivaan, lapsen sen, joka kääntyy puolees rukoillen: Anna leipä jokapäiväinen. Siunaa koko maailmaa.
Ethän, Isä taivaan unohda lapsiasi sodan jaloissa. Rauha anna viha sammuta. Siunaa koko maailmaa.
Varjele ja siunaa Afrikkaa, Amerikan maita, Eurooppaa, Australiaa, suurta Aasiaa. Siunaa koko maailmaa. (Virsi 501)

Lähetystyöhön liittyvät virsikirjan virret 418-429. (lainaus EVL.FI)

Lähetystyö Maaningan seurakunnassa

Maaningalla on kaksi jo perinteisiksi muodostunutta lähetysjärjestöä yhteistyökumppaneina: Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura

Lähetystyötä tuemme rukouksin, rakkauden sitein ja rahallisin mahdollisuuksin. Meillä on kirkon kellarissa lähetystori, joka on avoinna lauantaisin klo 10-13.

SLS:n nimikkolähetti:

Tuula Makkonen Angolassa.

Jo kotimaahan palanneen ja eläkkeelle siirtyneen Julkusen Kaijan kertomaa:

Meneekö rahat perille?

Täällä Suomessa lähetystyöntekijälle silloin tällöin esitetään kysymys,"meneekö rahat perille".

Tavallisesti vastataan viittaamalla niihin kanaviin, joita myöten apu kuljetetaan. Pelkkä perille meno ei kuitenkaan takaa,että raha olisi käytetty tehokkaasti. tärkeää olisi myös saada selvitys siitä, mitä rahalla tehdään.

Lahjoittajia kiinnostaa tietää, että heidän tuellaan rakennetaan kouluja, kaivetaan kaivoja, edistetään maanviljelystä, pystytetään sairaaloita, annetaan kristinopetusta ja ihmisiä kastetaan jne.

Tärkeäksi kysymykseksi nousee muuttaako se ihmisissä mitään. Mitä kysymys perille menosta kätkee taakseen? Joskus tämän kysymyksen taakse on piilotettu välinpitämättömyys, se ettei asia kiinnosta, kaukaiset lähimmäiset eläkööt omissa oloissaan, turha häiritä jne.

Vastuu lähimmäisestä, myös kaukana olevasta on meille henkilökohtainen haaste. Mihin minä pohjimmiltani uskon tässä elämässä. Rakkauteenko vai välinpitämättömyyteen? Missä on elämäni pohjimmainen tarkoitus?

Meille on annettu tehtävä asettua köyhän ja heikon kärsivän rinnalle, sillä heidät Jeesus nimitti veljikseen ja sisarikseen. Mitä tehdään heille, tehdään hänelle, opetti Jeesus puhuessaan viimeisestä tuomiosta. Jos meillä on tehtävä, on myös toivo ettei sen täyttäminen ole turhaa.

Suomen Lähetysseuran Lähetysmuseo tiedottaa:

Minulla on ilo ilmoittaa teille, että olemme täällä Lähetysmuseossa kunnostautuneet ja valmistaneet etelätansanialaisen Kidugalan luterilaisen seminaarin historiasta kertovan verkkonäyttelyn, joka on kaiken maailman katseltavana www-osoitteessa:

http://www.kumpu.fi/kidugala

Näyttelyn 200 kuvaa ovat löytyneet Kidugalan lähettien valokuvakansioista.
Näyttelyn työryhmässä olivat mukana Merja-Leena Määttälä, jonka kädenjälkeä on näyttelyn visuaalinen ilme, värit ja aivan ihanat piirrokset; Doward Kilasi (sekä Kidugalan oppikoulun entinen oppilas että
opettaja) ja allekirjoittanut Katri Niiranen-Kilasi, Kidugalassa toiminut Suomen Lähetysseuran työntekijä. Syvä kumarrus ja kiitos kuuluu Tapani Pentikäiselle, joka on vastuussa näyttelyn teknisestä toteutuksesta.

+ + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + + +

Suomen Pipliaseuran kautta tuemme Intian raamattulähetystyötä. Tästä työstä saat lisää tietoa osoitteesta http://www.bible.fi/:

Tervetuloa intialaisten kristittyjen veljiemme ja sisartemme maailmaan

Intia on valtavan suuri maa, jossa asuu myös noin 25 miljoonaa kristittyä. Heidän elämänsä ei ole aina kovin helppoa. On vaikea unelmoida paremmasta ja toteuttaa omia tulevaisuuden suunnitelmia, jos ei ole ollut mahdollisuutta oppia lukemaan.

Suomen Pipliaseura on aloittanut pitkäaikaisen yhteistyöhankkeen Intian Pipliaseuran kanssa. Yhteistyön päämääränä on yhdessä mahdollistaa intialaisille ystävillemme parempi tulevaisuus. Tulevaisuuden, jossa kaikki intialaiset kristityt osaavat lukea ja jokaisella heistä olisi ensimmäistä kertaa elämässään mahdollisuus avata itse oman Raamattunsa. Raamatun, jossa Jumala puhuu heille heidän omalla kielellään.

Toivottavasti olet mukana, sillä ilman apuamme liian monen unelma jää toteutumatta.

LUE TÄSTÄ LINKISTÄ AVAUTUVAA TEKSTIÄ. SAAT KÄSIISI AINEISTOA SUORAAN INTIASTA.

Hanketiedote maalisk.2008/Satu Toukkari, Suomen Pipliaseura:

Lastenraamattuja Intian eri kielille

Intian yli miljardin väkimäärästä lähes puolet on alle 12-vuotiaita! Näistä lapsista noin 4 prosenttia on kristittyjä.

Intian hallituksen taholta oppivelvollisuus on tehty pakolliseksi, minkä ansiosta yhä useampi lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Se, että lapsi oppii myös ymmärtämään kirjoitettua tekstiä edellyttää, että hänellä on jotain luettavaa omalla äidinkielellään.

Intian monikulttuurisessa ja -kielisessä maassa Intian Pipliaseura on julkaissut Raamatun tai osan Raamatusta yli 170 kielelle. Tavoitteena on saada myös lapsille Jumalan sanaa mahdollisimman monella kielellä ja eri ikäkausia parhaiten palvelevassa muodossa. Lastenraamattu kiinnostaa myös aikuisia, joiden lukutaito on vajavainen. Nämä aikuiset eivät pysty lukemaan koko Raamattua, vaikka se olisikin heidän saatavillaan.

Kristilliset oppilaitokset ja osittain kirkolliset yhteisöt avaavat jatkuvasti uusia kouluja maaseudulla ja näin tekevät mahdolliseksi lasten lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen heidän omalla kielellään.

Lastenraamattu on erinomainen väline tuhansille opettajille yhtä hyvin kuin pyhäkouluopettajille, jotka välittävät lapsille kristillistä sanomaa. Seurakuntien johtajat maaseudulla, heimoyhteisöissä ja kaupungeissa kertovat Lastenraamatun olevan erittäin tarkoituksenmukainen työkalu seurakuntien oman lähetystehtävän hoitamisessa, opetus- ja kasvatustyössä.

Kun Intian Pipliaseura aikoinaan alkoi tehdä Lastenraamattuja, ensimmäinen 20 000 kirjan painatus tehtiin englanniksi. Nyt kyseisestä painoksesta on otettu jo viisi kertaa lisäpainos. Koska englanninkielinen Lastenraamattu osoittautui hyvin suosituksi, se käännettiin seuraavaksi 14 muulle, Intiassa puhuttavalle kielelle. Intian Pipliaseuran kuvallisia ja helppolukuisella kielellä tehtyjä Lastenraamattuja on tällä hetkellä saatavilla 27 kielellä. Kirja on tarkoitettu erityisesti ikäryhmälle 8-15 vuoteen. Osassa jo olemassa olevista painoksista painokset ovat myyty loppuun ja lisäpainoksiakin otettu. Käännöstyötä on parhaillaan käynnissä seuraavalle 10 eri kieliryhmälle. Tarve olisi kuitenkin vielä useammalle kielelle käännetyistä Lastenraamatuista.

Vincent Raj, Chennain kristillisen koulun rehtori kertoo: "Intian Pipliaseuran tuottamat Lastenraamatut ovat auttaneet meitä suuresti koulujemme kristinuskon opetusta. Viidenneltä luokalta alkaen opetukseemme kuuluu pakollisena aineena kaikille oppilaille tutustuminen Lastenraamattuun (kouluun tulee lapsia myös ei-kristityistä perheistä). Olemme saaneet myös palautetta tästä vanhemmilta. Erään hindu-perheen äiti kiitti meitä siitä, että hänen pojassaan on tapahtunut myönteistä muutosta sen jälkeen, kun tämä oli tutustunut Jeesukseen. Äiti halusi itselleen koko Raamatun."

Kristillisillä kirkoilla ja järjestöillä on tavoitteena, että mahdollisimman moni intialaislapsi saisi mahdollisuuden kuulla ja lukea hyvästä ja rakastavasta Jumalasta

Raamatunkäännöstyön kannalta suurimpia kieliryhmiä Intiassa on yksistään 400. Pääkielet ovat hindi ja englanti, joiden lisäksi on 14 muuta virallista kieltä.

Kuulumisia Intian Pipliaseurasta 25.8.2008/ Satu Toukkari

Kristilliset orpokodit hylättyjen lasten turvana

Intia on maa, jossa arvioidaan olevan eniten hylättyjä ja orpoja lapsia. Tilastojen mukaan yli 8 miljoonaa lasta elää tällä hetkellä kodittomina ja määrä kasvaa vuosittain. Köyhyys, rikkinäiset kodit ja aviottomina syntyneet lapset ovat muutamia syitä vaikeaa tilanteeseen.

Köyhyyden ja puutteellisen perhesuunnittelun tuloksena Intiassa voi puhua väestöräjähdyksestä. Köyhyyden seurauksena vanhemmat eivät kykene huolehtimaan jälkeläisistään. Tyttöjen syntyminen katsotaan taloudelliseksi taakaksi kulttuuriin kuuluvan raskaan myötäjäisvelvoitteen takia. Tytön vanhempien pitää maksaa suuri myötäjäissumma sulhasen perheelle. Aviottomat lapset puolestaan saatetaan jättää kadulle.

Suuri osa tällaisista lapsista on jatkuvasti alttiina ajautumaan rikollisten käsiin, joissa lapsista tehdään varkaita. Lapset saattavat luisua rikollisliigoihinkin ja osallisiksi murhiin ja muihin raskaisiin rikoksiin.

Kuitenkin edes muutama prosentti kodittomien lasten valtavasta määrästä saa turvallisen kasvuympäristön. Intiassa toimii lukuisa määrä orpokoteja, jotka pystyvät ottamaan suojiinsa kerrallaan 15 - 1500 lasta. Suurin osa näistä orpokodeista toimii kirkkojen, kristillisten järjestöjen tai yksittäisten kristittyjen ylläpitäminä. On todettu, että kristillisissä orpokodeissa lapset saavat parhaan hoidon ja kristillisten arvojen mukaisen kasvatuksen.

Jumalan armo ja rakkaus tulee todeksi hylätyille lapsille orpokotien välitykselle ja mahdollistaa heidän elämänsä eheytymisen.

Monet orpokodit toimivat varsin niukoilla taloudellisilla resursseilla. Intian Pipliaseura avustaakin orpokotien kristillistä kasvatusta toimittamalla niihin eri ikäisille lapsille soveltuvaa raamattumateriaalia ja Lastenraamattuja niillä kielillä, joita lapset puhuvat. Yksi esimerkki orpokodeista on "Ojennettu käsi" -niminen orpokoti Bangaloren ulkopuolella Etelä-Intiassa. Kodissa on tällä hetkellä 36, 3-8 vuotiasta lasta. Tytöille ja pojille on omat talonsa. Lasten hoitajina toimii seitsemän hengen henkilökunta. Jatkossa lasten ja henkilökunnan määrää on tarkoitus kasvattaa. Orpokodissa lapset saavat ruuan, terveydenhoidon ja heidät kuljetetaan päivittäin kouluun.

Toinen orpokoti, jonka kristillistä kasvatusta Intian Pipliaseura tukee, on esimerkki suuresta orpokodista. Tämän perusti 100 vuotta sitten toimelias intialainen kristitty nainen Pandita Ramabai Mukti. Orpokoti antaa tänään turvapaikan, koulutuksen, terveydenhoidon ja kristillisen kasvatuksen 1400 lapselle sekä suurelle joukolle entisiä prostituoituja naisia. Lapsista noin puolet on eri tavoin vammaisia, joten sokeille lapsille toimitetaan pistekirjoitusraamattuja.

Kolmas esimerkki on puolestaan katolinen Pyhän Johanneksen orpokoti, jossa turvan elämälleen saavat hylättyjen lasten lisäksi entiset prostituoidut, yli 60-vuotiaat vanhukset, joiden toimeentulosta lapset eivät pysty huolehtimaan sekä leskinaiset. Intiassa leskeksi jääneen naisen asema on vaikea. Hänet useinkin hylätään ja saatetaan sulkea yhteisön ulkopuolelle.